Joka kuuseen kurkottaa...

...se katajaan kapsahtaa.
Hei taas! Muutama viikko on kirjoittelusta vierähtänyt kevättä odotellen. Saimme tänne Sieviin pienen lumipeitteenkin hetkeksi. Nyt se kerkes jo sulaa, mutta öisin on ollut kiva pikku pakkanen. Aamulenkillä käydessä oli mitä ihanin jääkideilma. En  saanut vangittua sitä kameralla. Harmi.
Otin tuossa kuitenkin taas muutaman kuvan. Ja tällä kertaa aiheena kataja.

Tämä katajavanhus on noin 35v ja kasvaa ihan pihapiirin laitamilla. Hyvin on kestänyt kevätahavat. Kiurunkankaalla ei pylväskatajia kasva, mutta normi katajia löytyy kyllä.

Katajan runko oli hyvin kaarnainen ja osittain sammaleen peitossa.

Tikkuisia neulasia.

Lopuksi kuva metsätieltä aamuauringon paistaessa komeasti. Vaikka pelloilta on lumet sulaneet, niin metsässä sitä vielä riittää.

Mahtava mänty

Viikot ovat vierähtäneet melko keväisissä merkeissä. Pikku hetken kerkesi lumi olla maassa, kun se taas suli pois. Tuntuu kuin oltaisiin huhtikuussa: joutsenia ja töyhtöhyyppiä on jo näkynyt ja kukkapenkistä pilkistää tulppaanien kärjet.
Valokuvausaiheeksi valitsin männyn. Tämä jykevä puu kesti hyvin viime päivien kovat tuulenpuuskat.

Pihapiirimme rajautuu pieneen männikköön, joten honkien huminaa saa kuunnella ihan kotiterassilta.

Grillikatoksen vieressä kasvavat männyt odottelevat pesijöitä. Mitään liikehdintää ei vielä näkynyt, vaikka melkoinen liverrys ilmassa kaikui.

Kaarnaa

Kävyt eivät ole vielä auenneet.

Tässä on näkösuojana kasvavia mäntyjä. Jotku luulevat, että ne ovat jotain erikoispuita, kun ovat niin tiheitä. Olen leikannut keväisin 1/3 osan uudesta vuosikasvusta pois ja siten saanut aikaan tiheäkasvuisuuden.

Lopuksi: Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää...