Syksyä kohti mennään

Elokuu on pyörähtänyt jo yli puolenkuun ja säätkin muuttui kylmemmäksi. Niitä helteitä piisasi ihan elokuun puolelle asti. Nyt on vain 15 astetta lämmintä ja vettä tihruuttaa. Pihan pihlajat alkavat punertumaan ja viinimarjat odottavat poimijaa...tullaan, tullaan kun ehditään. Niin se kesä alkaa olemaan lopuillaan. Viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli vain 2,5 astetta lämmintä.
Muutamia kuvia on tullut taas otettua.

Puulilja Boogie Woogie loistossaan. Kukat tuoksuu aivan ihanalle ja ne kestävät kauan sekä penkissä, että maljakossa.

Sinipallo- ohdake l. Echinops bannaticus on kimalaisten suosima perenna. Tähän kuvaan ei mahtunut kuin pari mettistä, mutta koko kasvusto kuhisi niitä. Kukka on kiva piriste kukkakimppuihin ja ihanteellinen kuivattavaksi.

Tein pienen metsälenkin, aurinkokin hiukan pilkahti. Kyllä oli ihanan raikas ja happipitoinen ilma sateen jälkeen. Kuvassa on tuttu metsätie.


























                                          

Mustikkasato on ollut hyvä Kiurunkankaalla. Poimijatkin sen tiesivät, sillä parhaimpina poutapäivinä mustikkametsään tultiin pyörillä, autoilla ja jalkasten. Hyvä, että luonnonantimia kerättiin ahkerasti ja lisää vielä löytyy jos haluaa.

Villi mesimarja, jota minä kutsun vatukaksi on antanut maistiaisia etsijöilleen. Jotenkin minusta tuntuu, että sen kasvu on alkanut elpymään. Mättäitä löytyy metsätien varrelta ja peltojen pientareilta. Maku on elämys.

Muistaako kukaan tätä? Maata pitkin luikerteleva lillukka valtaa oman kasvupaikkansa. Eikös tämä kansankielellä ole se luumarja, sisällähän on aika iso siemen.

Tämä viimeinen kuva on rantamintusta, joka kasvaa runsaana metsässä olevalla peltotilkulla.

Helteet jatkuvat

Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja helteet jatkuu. Tänä päivänä voidaan rikkoa jopa lämpöennätyksiä. Näin kuumat ilmat on tuoneet tullessaan myös ukkosia ja rankkoja vesisateita ja jopa myrskyisiä tuulia. Lämpömittari nyt klo:10.30 auringossa näyttää 38 astetta joten tulisiko tänään taas ukkonen.
Onneksi kerkesin ottaa muutaman kuvan liljoista ennenkuin sade pieksää ne.

Lilium Tokyo l. värililja Tokio on yksi lilja suosikeistani räiskyvän värinsä ja kestävävartisen kasvutapansa puolesta. Lilja on jo vanha, mutta jaksaa aina vain nousta ja kukkia näin kesä- elokuun vaihteessa. Muutaman kerran on sattunut joku mutaatio, sillä Tokio teki puolikerrannaisia kukkia. Se ei oikeasti kuulu tälle kasville.

Liliun tango Cappuccino on sykähdyttävän värinen.

Cote d Azur värililja on vuosien varrella heikentänyt kukintaansa ja varsista on tullut hyvin hentoisia, mutta kukka on kaunis.

Tämän liljan olen saanut entiseltä työnantajalta vaihdossa ja kyllä kannatti. Kukka ei tässä pääse oikeuksiinsa, sillä väri on todella tummanpunainen, voi jopa sanoa, että mustanpunainen. Varret ovat vahvat ja korkeat.

Lopuksi väriterapiaa kaikille... Tämän liljan nimeä en tiedä, sillä sain sen lahjaksi muun taimitilauksen yhteydessä. Uskomattoman suuret ja pirtsakan keltaiset kukat ilahduttavat vuodesta toiseen.
Lopuksi kerron luontouutisia: Mustikat ja vadelmat ovat kypsyneet ja mustikoitakin on poimittu jo kolme ämpärillistä. Vadelmia ei tule niin paljon kuin viime vuonna, mutta omiin tarpeisiin riittävästi. Toivottavasti muistan ottaa kameran seuraavan kerran metsään mukaan, niin saa kuvia myös luonnosta ja sen antimista.