Syksyä kohti mennään

Elokuu on pyörähtänyt jo yli puolenkuun ja säätkin muuttui kylmemmäksi. Niitä helteitä piisasi ihan elokuun puolelle asti. Nyt on vain 15 astetta lämmintä ja vettä tihruuttaa. Pihan pihlajat alkavat punertumaan ja viinimarjat odottavat poimijaa...tullaan, tullaan kun ehditään. Niin se kesä alkaa olemaan lopuillaan. Viime lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli vain 2,5 astetta lämmintä.
Muutamia kuvia on tullut taas otettua.

Puulilja Boogie Woogie loistossaan. Kukat tuoksuu aivan ihanalle ja ne kestävät kauan sekä penkissä, että maljakossa.

Sinipallo- ohdake l. Echinops bannaticus on kimalaisten suosima perenna. Tähän kuvaan ei mahtunut kuin pari mettistä, mutta koko kasvusto kuhisi niitä. Kukka on kiva piriste kukkakimppuihin ja ihanteellinen kuivattavaksi.

Tein pienen metsälenkin, aurinkokin hiukan pilkahti. Kyllä oli ihanan raikas ja happipitoinen ilma sateen jälkeen. Kuvassa on tuttu metsätie.


























                                          

Mustikkasato on ollut hyvä Kiurunkankaalla. Poimijatkin sen tiesivät, sillä parhaimpina poutapäivinä mustikkametsään tultiin pyörillä, autoilla ja jalkasten. Hyvä, että luonnonantimia kerättiin ahkerasti ja lisää vielä löytyy jos haluaa.

Villi mesimarja, jota minä kutsun vatukaksi on antanut maistiaisia etsijöilleen. Jotenkin minusta tuntuu, että sen kasvu on alkanut elpymään. Mättäitä löytyy metsätien varrelta ja peltojen pientareilta. Maku on elämys.

Muistaako kukaan tätä? Maata pitkin luikerteleva lillukka valtaa oman kasvupaikkansa. Eikös tämä kansankielellä ole se luumarja, sisällähän on aika iso siemen.

Tämä viimeinen kuva on rantamintusta, joka kasvaa runsaana metsässä olevalla peltotilkulla.