Omenoita, omenoita

Syyskuu loppusuoralla ja aivan ihanan kaunis päivä. Tuuli on ollut vain tavattoman kovaa, jopa myrskyisää.
Tuulen otettua aiheeksi on kerrottava kesän ukkosmyrskyjen tekosista. Menetimme yhden paratiisiomenapuista tuulen revittyä rungon niin rikki, että koko puu oli kaadettava. Ja toisena ikävänä asiana oli pergolan ylle kaartuva vaahtera. Siitä oli katkaistava iso tuulen repimä oksa. Harmi

Omenanpoiminta käynnissä. Ihan kaikkia en yltänyt saamaan.

Osa omenoista oli tosi isoja. Omppuherkkuja on pitkäksi aikaa.

Tässä vähän ihmeellisen näköinen kurpitsa. Keväällä kasvatin taimet. Piti oikein tarkastaa mikä lajike tuo oli eli jättikurpitsa "talvisquash ´Marina di Chioggia`

Auringon paistaessa oli ihan pakko käväistä pikku kävelylenkillä. Perinnebiotoopissa vaahtera oli syysasussaan niin kauniina.

Kuvasta ei varmaan saa selvää, mutta muurahaiskeossa oli hirveä hyörintä päällä. Viimeiset oljenkorret ja neulaset on saatava kekoon ennen talven tuloa.

On se niin väärin, että ne sienet jotka eivät kelpaa syötäväksi, on tavattoman kauniita. Punainen kärpässieni.
Niin se syksy vaan etenee. Jokohan parin viikon päästä on lumi maassa? Ihanaa syksyä blogin lukijoille!

Kaunis syyskuu

Syyskuuta mennään jo puolessa välissä ja ilmat on olleet kivan aurinkoisia. Pari viime yötä oli pakkasen puolella, mutta niinhän se pitää jo ollakkin.
On oikeastaan aika rauhoittavaa tämä syksy. Jollain tapaa sitä nauttii siitä kun luonto vaipuu hiljaa lepotilaan, herätäkseen taas keväällä. Kesän vauhti jää taakse...
Muutamia kuvia on tullut otettua.

Kotipihlajat kantoivat runsasta marjamäärää. Harakatkin sen huomasivat ja sen jälkeen puissa on käynyt sellainen kuhina, että kohta siellä ei ole marjan marjaa.

Tässä yksi pihlajoista kokovartalo kuvassa.

Lämmin syyssää on saanutTarha-alppikärhön l. Clematis"Markham`s Pink kukkimaan uudestaan.

Alppikärhön vieressä kasvaa Latvialainen viiniköynöslajike Zilga.

Niin ja ihan totta omia viinirypäleitä! Zilgaa piti kasvattaa kolme vuotta ennenkuin satoa saadaan. Taimen istutin keittiön ikkunan alle aamuaurinkoon päin. Parina vuonna taimet laskettiin alas seinältä talven ajaksi ja tuettiin taas keväällä uudestaan seinustalle. Varsia leikattiin myös keväällä. Nyt köynnös on niin iso, että sitä on mahdotonta laskea alas. No katsotaan kestääkö ensi talven

Tämä ihanuus on DAHLIA x pinnata l. kaktusdaalia "Park Prinsess".

Lopuksi kuva punahatuista, jotka antavat mettä syksyn pörriäisille.

Sienimetsällä

Syyskuun ensimmäinen päivä, takana kaksi pakkasyötä ja mitenkä ensi yönä? No kesä oli mitä ihmeellisin: kun oli kylmää sitä jatkui monta viikkoa, samoin helteen kanssa ja viime vesisateita viikko tolkulla. Toivottavasti syksy olisi hiukan "tasaisempi".
Vaikka öisin on ollut pakkasta -2,5 astetta, sienet eivät onneksi paleltuneet.

 Sienestäminen on yksi minun rakkaista harrastuksistani. Tykkään kävellä metsässä ja pikku sadekkaan ei haittaa. Kiurunkankaalla ei onneksi ole hirvikärpäsiä, mutta muualla niitä on riesaksi asti.
Kuvassa on voitatti. Kaulus ei vielä ole irronnut lakin reunasta. Baby

Nämä ruskokärpässienet ei todellakaan ole syötäviä, mutta niitä kasvoi niin paljon yhdessä ryppäässä, että oli pakko ottaa kuva.

Kangastatteja komeassa rivistössä.

Tässä uusi tuttavuus, samettijalka. Tämä ei ole syötävä sieni, mutta lankojen värjäyksessä antaa kauniin vihreän värin.

Kankaalla on myös melkoinen siirtolohkare jääkauden ajalta.

Lohkare lähempää kuvattuna.

Sitten vielä metsän muita antimia, puolukat alkavat olla kypsiä.

Niin, kuvassa on Papinmarja tai niin me lapsena sitä kutsuttiin. Kyseessä on mustikka jolta uupuu vaalea vaha pinnasta.

Monenlaista marjaa kasvaa Kiurunkankaalla, tässä variksenmarja...

ja juolukka.

Illan saldo oli hyvä. Ämpärillinen  herkku-, lehtikuusen-,voi-,lehmän-,kangas- ja puniikkitatteja. 5l vaaleaorakkaita ja ihan vähän jo karvarouskuja.
Arvatkaas minkä näköiset mun sormet on tuon perkkaamisen jäljiltä. MUSTAT