Lunta, vettä, lunta, vettä....no pääasiassa vettä. Sellaisia on ollut marraskuun viimepäivät. Pari päivää sitten mittari näytti plus kahdeksaa astetta, joka on ihmeen paljon tähän aikaan. Tuulet ovat olleet myös kovia ja naapurikunnissa katkonut sähkönjakeluakin.
Pieni lumikerros maassa tekisi paljon valoisammaksi maisemat. On nyt vaan niin harmaata. Joulunodotus piristää hiukan ja sen vuoksi olen ottanut kuvia tämän vuoden joulupuustamme, joka onkin koivu.
Syksyn Valio -myrsky katkaisi koivun perinnebiotoopissa. No, ei muuta kuin pihdit käteen ja oksia karsimaan. Ohuempi rungonpätkä kuusenjalkaan ja sitominen alkoi...
Koivunoksat olein katkonut valmiiksi. Alemmat oksanpätkät vähän pidemmiksi ja ylemmäksi mentäessä risut saavat olla hieman lyhempiä.
Oksien tulee olla kosteita, etteivät katkeilisi sidonnan aikana.
Oksanippuja kannattaa sitoa tasaisesti ympäsri vartta. Itse laitoin neljälle eri kantille ja sen jälkeen väleihin.
Yön ajaksi laitoin kuusen nurinpäin jalkaan kivumaan. Munakennon ja painojen avulla taivutin oksien kärkiä.
Lisää risuja
Ja lisää...
Kuivatusta nurinpäin.
Sitten kevyttä kultasprayta pintaan.
Oksia on kiedottu varsi täyteen.
Tästä tulee irrallinen hattuosa risukuuseen.
No niin...hattu laitettiin paikalleen ja vielä vähän kultaspayta. Jouluvalot paikalleen ja latvaan tähti....jouluinen risukuusi on valmis.
Vie tosi vähän tilaa ja voi asettaaa ihan seinän viereen tai nurkkaan.
Pari viikkoa kuusi on seissyt salissamme, eikä oksia ole vielä yhtään katkeillut, onneksi.
