Uusi lumi vanhan surma

No niin...siinä ne kevätilmat meni. Pari päivää on tullut lunta niin, että hiihtämään vois mennä.
Vai miltä kuvat näyttää?

Ei pidä lannistua...lohtua tuo kellarissa talvetettu sitruunamelissa, josta voi jo ottaa koristeita jälkiruokiin. Taimi on monen monta vuotta vanha ja aina keväällä alkaa kasvamaan.

Paljon olen tilannut siemeniä ja osan olen laittanut jo kasvamaan. Punarevonhännät ja siniikiviuhkat on koulattu, eli siirretty omiin purkkeihin. Ihania taimikuvastojen lukua ei tahdo malttaa millään lopettaa, kaikkea pitäis saada ja kokeilla.

Aurinkoisia päiviä

On tässä saanut nauttia ihanista päivistä. Pitkän harmaan jakson jälkeen aurinko paistaa. Öisin on silti ollut noin kymmenen astetta pakkasta. Nämä kaksi asiaa kun yhdistää, niin seurauksena kestohanget. Olenkin monena päivänä ottanut punaisen potkukelkan ja viilettänyt kestohankia pitkin jokirantaan ja takaisin. Aivan kuin jäällä olisi mennyt, niin kestävät hanget.
Muutenkin säärintamalla on ollut ihmeellisyyksiä... monena iltana ja yönä on ollut revontulet, Eikä mitkään pikkuiset vaan koko taivaanranta liekeissä.
Ja eilen päivällä oli osittainen auringonpimennys. Aika jännä tunnelma, kun alkoi yht` äkkiä hämärtään ja linnut lakkasivat laulamasta. Pimennys näkyi tosi selvästi hitsausmaskin läpi.
Muuttolintukausikin on alkanut. Ensimmäiset joutsenet, töyhtöhyypät ja mustarastaat ovat saapuneet Kiurunkankaalle.
Viime keväänä kerroin blogissa meillä kasvavista havupuista. Jatkanpa listaa nyt yhdellä.

 Kuvassa on serbiankuusi l. Picea omorika. Iältään tämä kuusi on 25v ja kokenut yhden "karsinnan".Nimittäin kuusen ollessa vielä sellainen joulukuusen kokoinen, pääsivät lehmät laitumelta karkuteille ja huomasivat pikku kuusen, jonka havuihin oli kiva hinkata kylkiään. Niinpä kuusesta lähti miltei kaikki sivuoksat, mutta kyllä se siitä toipui ja on nyt melko komea.

Neulaset ovat alta hieman harmahtavia.

Kevään ensi merkkejä

Ihanaa, ensimmäisiä aurinkoisia päiviä. Öisin on kuitenkin ollut vielä muutama aste pakkasta ja päivisin kylmä tuuli, mutta niin valoisaa. Kyllä kevät sieltä tulee. Pajunkissat on hyvä merkki siitä.

Toinen takuuvarma merkki kevään tulosta on polttopuupinot rantteella.

Viime sunnuntaina oli tosi kaunis auringonlasku, joka piti tietysti kuvata.

Tänään oli kiva ulkoilusää, joten lähdin lenkille jokirantaan. Tottakai kävi niin, että en kerennyt ottaa niistä lentoon lähtevistä joutsenista kuvaa. Säikähtivät varmaan meikäläistä. Joessa oli vielä jäät, mutta jo muutamia sulia virtauskohtia.
 

Olipa kivaa, täysin kestohanki minkä päällä kävellä. Aika harvinainen tilanne.

Maaliskuun alku

Oi oi, niin se aika vierähti kirjoittelematta. Tammikuu oli niin harmaa, aurinkoa ei juuri näkynyt ja se veti mielen hieman apeaksi, ei tehnyt mieli ottaa edes valokuvia. Muutenkin sää oli hyvin vaihtelevaa: vesisadetta...pakkasta...tuulta...lunta.
Helmikuussa muutama aurinkoinen päivä, mutta edelleen hyvin pilvistä ja sateista, joka sulatti talven valtaisia lumikinoskia.
Onneksi koittaa jo maaliskuu ja ensimmäisiä kevään merkkejä alkaa näkymään, ilhanaa.

6.2 oli melkoinen lumimyrsky. Puita ei onneksi katkeillut, sillä tykkylumi oli karissut jo oksilta.

Tässä samainen kohta tänään kuvattuna. Lumi on kummasti alkanut kadota.

Marjapensaat ovat vielä lumitaakan alla.

Alppiruusu kesti ihmeen hyvin myrskyt ja lumisateet. Nuppu odottelee jo auringon lämpöä.

Katsokaa tarkkaan...kyllä siinä on narsissin alkuja.

Näitä potkukelkkoja ei enää tarvita. Metsätiellä voi ehkä vielä hieman potkutella, mutta varastoonhan nämä saa viedä.