Hyvää Joulua!

Valitettavasti viime kirjoituksista on vierähtänyt aikaa. Joulu-  ja remontti kiireitä on ollut vaikka muille jakaa. Vihdoinkin rauha laskeutuu tupaan ja kankahalle , joulu voi tulla!
Olen tässä miettinyt marraskuun loppua ja tätä joulukuuta, onpa ollut ihme ilmoja. Oli ihan talvikin hetken aikaa, pakkasta ja lunta. Sitten Eino ja Seija kävi kylässä. Eino kaatoi pari isoa kuusta ja sähköt oli pois noin neljä tuntia. Seija nostatti joen vedet pellolle. Säät on heitelleet laidasta laitaan : vettä ja lunta, sateenkaaria ja myrskyä. Onneksi eilisen vesisateen jälkeen tuli ihan pikku pakkanen ja satoi hieman lunta. Nyt tuntuu hieman jouluiselta.
Laitanpa taas muutamia kuvia.

 Pari viikkoa sitten oli tosi ihana auringonlasku.

 Ja nyt näiden talvisten tänään otettujen kotikuvien kera, tahdon toivottaa kaikille oikein Ihanaa ja Rauhallista Joulua sekä Onnekasta Uutta Vuotta 2014!

Ikivihreitä

Talvikelit saa odotella. Vettä on satanut päivisin, joskus vihmonut räntää. Muutama pakkasaste taisi viime yönä kitenkin olla. Näin pitkään kun harmaata riittää on puutarhassa kiva olla joitain kasveja jotka ovat ikivihreitä. Tässä muutama

Isorikko l. Saxifraga hostii on kivasti mätästävä ja hitaasti leviävä kivikon kasvi. Sietää kuivaa ja vähä multaista kasvualustaa.

Tässä on valikoima keijunkukkia " Heuchera". Kuvassa on se ihan tavallinen keijunkukka, Blackberry Jam ja Green Spice. Näiden lehtiruusukkeet säilyy miltei läpi talven.

Vanha perenna vuorenkilpi " Saxifragaceae"on kiitollinen kasvatettava. Se ei hätkähdä paahteesta, eikä varjosta. Taistelee paikastaan vahvojen juuriensa avulla.

Tekemässäni ruukkuistutuksessa on  hopeatoppo"Koeleria glauca", jotku kutsuvat myös hohderuohon nimellä. Pitkään syksyllä vihreänä kestävä on myös maahumala""Glechoma hederacea".

Kävelykeppi rehukaali on aika mielenkiintoinen ja pitkään vihreänä säilyvä kiva sävähdys puutarhassa.Hienompi nimi Brassica oleracea longata "Jersey Walking Stick". Ei tuo nyt ihan kaks metriseksi kasvanut, vaikka luvattiin, komea kuitenkin.

Ovikranssien tekoa

Vettä sataa ja tuulee, joten oli hyvä hetki kutsua ystävät koolle ja harjoitella kukkasidontaa. Tarvikkeita oli jokainen hankkinut lähimetsästä, lisäksi ohutta rauta- ja sidontalankaa. Tavoitteena ovikranssi....

Monenlaista sieltä metsästä ja puutarhasta löytyy: jäkälää, sammalta, katajaa, havuja, koivunoksia, sammaleisia oksia, puolukan- ja mustikan varpuja, variksenmarjan ja kanervan varpuja.

 Kanervan varvuista kannatti ottaa sellaiset jotka eivät olleet kukkineet. Ne oli kauniinpia, sillä niissä ei ollut ruskeita kuihtuneita kukkia.

 Lyhtykoison lyhdyt  ovat kuivattuna ihantellista kranssimateriaalia. Ne kannattaa kiinittää asetelmaan viimeisenä kuumaliimalla, sillä kuivuneet siemenkodan kannat katkeavat helposti.

Tässä on japaninvaahteran lehtiä. Ne kannattaa olla sopivasti kosteita, jotta niitä voi sitoa murtumatta.

 Ja sitten aloitetaan...Ohkaisia koivunoksia niputetaan ja kiedotaan ohuella rauta- tai sidontalangalla yhteen.

Oksia lisätään pikkuhiljaa lisää, kietoen aina tiukasti rautalangalla. Näin oksapötkö pitenee kranssin mittoihin. Muista, että rautalankaa kannattaa kietoa aika tiheään, noin 1,5-2 cm välein, sillon kransista tulee muotoiltava.

Kiedo lopuksi oksapötkönpäät yhteen ja taivuttele kranssipohja pyöreäksi.

 Täytemateriaalista voi halutessa tehdä valmiita pieniä nippuja sidontalankaa apuna käyttäen tai sitten kiinnittää niitä varovasti suoraan kranssipohjalle. Kiedo aina kierros sidontalankaa päälle.

 Varpunippuja tai mitä nyt käyttäneekin lisätään aika tiheään. Molemmille laidoille ja keskelle.

 Kranssin pohjalle ei laiteta lainkaan varpunippuja, sillä sehän tulee seinää vasten.

Hiukan mustikkaa sekaan.

Valmis kranssi. Koristeena japanin vaahteran lehtiä, nauhaa ja Ullan tuomia Makamik omenapuun hedelmiä( marjoja)

Illan saldo oli upea. Jokaisella oman tyylinen ja näköinen kranssi. Kiitos ystävät ihanasta illasta.

Eihän sitä malttanut yhteen iltaan jättää, vaan jatkoin seuraavana aamuna ja tein lahjaksi tällaisen pitkän mallisen asetelman. Sen voi hyvin kiinnittää kaiteen päälle.

Tiian kranssi omalla paikallaan.

Kukkasipuleita, kuuraa ja kissoja

Pari viikkoa on taas vierähtänyt ja nyt on kunnolla syksy. Viime yönä oli -4 astetta pakkasta, kaikki puut on karistanut lehtensä (paitsi syreeni), talitintit ja tilhit saapuvat pihapiiriin. Pihalla on vielä syysaskareita, mutta toivottavasti tulis pian lunta ja peittäis kaikki tekemättömät työt. Ikävin puoli tuossa on vain se, että se lumi jossain vaiheessa myös sulaa ja paljastaa laiskuuden.

Tänään putsailtiin Tiian kanssa tulppaanin sipuleita ennen istutusta. Nostin sipulit varsineen kevät- kesällä  kukkimisen jälkeen ja vein kuivaan paikkaan odottamaan syksyä ja tänään ne myös istutettiin. Kevät sipulikasvit kukkii useammin jos käsittelee ne näin. Säästää vähän rahaa.

Roskakasvitkin näyttävät kauniilta saadessaan kuurapinnan.

Viiruhelpi eli Phalaris arundinacea  on vanha monivuotinen heinäkasvi ja kasvanut meidän pihalla niin kauan kuin muistan. Vaatimaton kasvupaikan suhteen, mutta siirettyäni taimia runsasmultaisempaan paikkaan innostuivat kasvamaan tiheäksi puskaksi. Tämä kasvi kuulemma menestyy myös hyvin kosteissa kasvupaikoissa. Tykkään laittaa tätä heinää kesäisiin kukkaasetelmiin, keventää kivasti kimppua.

 

Sitten meidän kissoihin.Bon Bon puutarhassa.

  

Sisko Pompadour l. "Pompa" saapuu  paikalle.

Nämä suloiset kissasisarukset ovat 1,5 vuotta vanhoja. Bon Bon on hiukan tukevampi rakenteeltaan, niinpä häntä kutsutaankin joskus Mammaksi.

Vauhtia riittää vuodenajoista riippumatta.

Keltaista kurpitsaa ja vaaahteroita

Johan tuli kylmä ilma. Säätiedotuksessa luvattiin lumisadetta pohjoiseen ja pakkasta myös tänne meille. Missäs ne toppatakit olikaan. Onneksi vielä pieni pätkä lämmintä syksyn säätä on tulossa. Sitä odotelessa muutamia kuvia.

Kasvimaan komistus painoi 35,9 kg. Kottikärryillä piti kuskata kotiin. Kurpitsat ei koskaan ole kasvaneet näin suuriksi.

Koko kurpitsaperheen paino oli 84 kg. Arvatkaas onko tehty kurpitsapiirakkaa, hilloa, pikkelsiä, grillattu, paistettu, gratinoitu...

 

 

Vaahterat kantavat vielä hetken värikomeutta, mutta luultavasti seuraavan pakkasyön jälkeen suurin osa lehdistä tippuu alas.

 

Pergolakin saa vaahteramaton.

Auringonvalo teki kivoja rantuja nurmikolle.

Syksyn satoa

Viikko on vierähtänyt viime kommentista. Kiurunkankaalla lehdet putoilee jo puista, mutta sää on vielä yllättävän lämmin. Sää tiedoitus on luvannut syysmyrskyä, joten silloin ne loputkin lehdet tippuu.
Laitanpa muutamia kuvia kehiin...

 Hippophae rhamnoides eli tyrni. Tänä vuonna tuli paljon satoa. Pensas ei ole vain pensas , vaan puu ja loput marjat ovat niin korkealla, että tarvitaan traktorin etukuormaajaa avuksi. Näyttää vain siltä, että räkättirastaslauma hoitaa loppupominnan. Niin kävi marja- aroinialle, lintulauma tuli ja putsasi hetkessä kolme pensasta ihan tyhjäksi.

Omenasato oli myös tosi runsas. Vanha perheomenapuu kantaa kolmea eri lajiketta: punakaneli, vaalea kuulas ja ???en muista. Kesäomenapuun Huvituksen omenat meinas  pehmetä oksilleen. Kyseinen puu on muutenkin ollut ongelmallinen,  johtuen ehkä kasvupaikasta. Puu ei tahtonut juurtua kunnolla paikallee, vaan alkoi kallistumaan hurjasti. Nyt sillä on  monenlaiset tuennat rungollaan.

Malus pumila l. paratiisiomenapuu "John Downie". Kaunis puu kukkiessa ja myös syksyllä ollessaan täynnä hedelmiä. Omena ovat marjaomenoita suurempia ja niitä voi käyttää säilöntään. Normi omenasatoa tuli vain niin paljon, ettei pikkuomppuja viitsi käyttää.

Marjasatoa löytyy myös luonnosta, metsästä. Puolukkaa on mättäät täynnä ja marjat suuria joten... mennääks metsään???

Nyt alkaa jo tuntumaan syksyltä. Pilvinen harmaa ilma, mutta onneksi ei sada. Julkaisen tässä kuitenkin vielä kukkien kuvia, kun niitä on tullut otettua.

No niin...tämä ihanuus on ruusubegoni, viime vuoden keväällä ostettu ja talvetettu kellarissa. Nostin sen aikaisin keväällä ikkunalaudalle ja huomasin kasvunalkua. No ei muuta kuin mullanvaihto ja
 tulos näkyy tässä. Kukkinut koko kesän ja jatkaa edelleenkin.

Tässä on molemmat kukat.

Angelonia angustifolia " Severna" eli Enkelinkukka. Siemenet näihin tilasin Exotic Gardenilta. Taimikasvatuksen aloitin maaliskuussa. Vähän huonosti ne kasvoivat sisällä, mutta ulos istutuksen jälkeen taimet vahvistuivat kivasti. Kukkia on kolmen värisiä valkoinen, vaaleanpunainen ja lila. Toivottavasti kukka myös talvehtii hyvin, sillä se on monivuotinen

Physalis alkekengi elikkä lyhtykoiso tai juutalaiskirsikka tai lyhtykukka. Aika hurja leviämään, joten varokaa. " Kukka" on ihan kiva kuvattuna erillaisissa asetelmissa. Ehkäpä syksyn aikana esittelen kranssien tekoa ja kuivakukkaasetelmia, johon tätä kasvia voi käyttää.

Centaurea macrocephla l. keltakaunokki kimalaisten kera. Aika suuri perenna, joka kasvaa runsaan metrin mittaiseksi. Näitäkin kukkia voi kuivattaa.

Lämmin sää jatkuu edelleen. Eilen näin vielä amiraaliperhosen, joten kesä jatkuu. Onkohan niin, että syksy ja ensilumi tulee yhtä aikaa.
Aurinkoisen sään kunniaksi kukkien kuvia...

 Väriloistoa antaa Echinachea purpurea " Cheyenne Spirit" eli punahattu.

  Tämäkin on punahattu " Primadonna Tiefrosa"

 Tässä on " Magnus" ja alla näkyy minun lipponen, sorry!

Liljojen aika on miltei ohi, mutta vielä yksi myöhäinen puulilja kukkii: Lilium "Boogie Woogie".
Istutin tämän liljan sipulit viime syksynä ja nyt vasta saa nauttia niiden pelkistetystä kauneudesta.

Niin... monien kiroama lupiini( Lupinius). On se vaan nätti, sanokaa mitä sanotte.

Dicentra formosa eli kesäpikkusydän, jotku sanovat myös pikku särkynytsydän.
Ihanteellinen reunuskasvi. Kestää vain jonkin aikaa kasvattaa, jotta kasvustosta tulee tiheä ja näyttävä. Juuristo on herkkää katkeilemaan, joten kukalle kannattaa antaa kasvurauha.