Ovikranssien tekoa

Vettä sataa ja tuulee, joten oli hyvä hetki kutsua ystävät koolle ja harjoitella kukkasidontaa. Tarvikkeita oli jokainen hankkinut lähimetsästä, lisäksi ohutta rauta- ja sidontalankaa. Tavoitteena ovikranssi....

Monenlaista sieltä metsästä ja puutarhasta löytyy: jäkälää, sammalta, katajaa, havuja, koivunoksia, sammaleisia oksia, puolukan- ja mustikan varpuja, variksenmarjan ja kanervan varpuja.

 Kanervan varvuista kannatti ottaa sellaiset jotka eivät olleet kukkineet. Ne oli kauniinpia, sillä niissä ei ollut ruskeita kuihtuneita kukkia.

 Lyhtykoison lyhdyt  ovat kuivattuna ihantellista kranssimateriaalia. Ne kannattaa kiinittää asetelmaan viimeisenä kuumaliimalla, sillä kuivuneet siemenkodan kannat katkeavat helposti.

Tässä on japaninvaahteran lehtiä. Ne kannattaa olla sopivasti kosteita, jotta niitä voi sitoa murtumatta.

 Ja sitten aloitetaan...Ohkaisia koivunoksia niputetaan ja kiedotaan ohuella rauta- tai sidontalangalla yhteen.

Oksia lisätään pikkuhiljaa lisää, kietoen aina tiukasti rautalangalla. Näin oksapötkö pitenee kranssin mittoihin. Muista, että rautalankaa kannattaa kietoa aika tiheään, noin 1,5-2 cm välein, sillon kransista tulee muotoiltava.

Kiedo lopuksi oksapötkönpäät yhteen ja taivuttele kranssipohja pyöreäksi.

 Täytemateriaalista voi halutessa tehdä valmiita pieniä nippuja sidontalankaa apuna käyttäen tai sitten kiinnittää niitä varovasti suoraan kranssipohjalle. Kiedo aina kierros sidontalankaa päälle.

 Varpunippuja tai mitä nyt käyttäneekin lisätään aika tiheään. Molemmille laidoille ja keskelle.

 Kranssin pohjalle ei laiteta lainkaan varpunippuja, sillä sehän tulee seinää vasten.

Hiukan mustikkaa sekaan.

Valmis kranssi. Koristeena japanin vaahteran lehtiä, nauhaa ja Ullan tuomia Makamik omenapuun hedelmiä( marjoja)

Illan saldo oli upea. Jokaisella oman tyylinen ja näköinen kranssi. Kiitos ystävät ihanasta illasta.

Eihän sitä malttanut yhteen iltaan jättää, vaan jatkoin seuraavana aamuna ja tein lahjaksi tällaisen pitkän mallisen asetelman. Sen voi hyvin kiinnittää kaiteen päälle.

Tiian kranssi omalla paikallaan.

Kukkasipuleita, kuuraa ja kissoja

Pari viikkoa on taas vierähtänyt ja nyt on kunnolla syksy. Viime yönä oli -4 astetta pakkasta, kaikki puut on karistanut lehtensä (paitsi syreeni), talitintit ja tilhit saapuvat pihapiiriin. Pihalla on vielä syysaskareita, mutta toivottavasti tulis pian lunta ja peittäis kaikki tekemättömät työt. Ikävin puoli tuossa on vain se, että se lumi jossain vaiheessa myös sulaa ja paljastaa laiskuuden.

Tänään putsailtiin Tiian kanssa tulppaanin sipuleita ennen istutusta. Nostin sipulit varsineen kevät- kesällä  kukkimisen jälkeen ja vein kuivaan paikkaan odottamaan syksyä ja tänään ne myös istutettiin. Kevät sipulikasvit kukkii useammin jos käsittelee ne näin. Säästää vähän rahaa.

Roskakasvitkin näyttävät kauniilta saadessaan kuurapinnan.

Viiruhelpi eli Phalaris arundinacea  on vanha monivuotinen heinäkasvi ja kasvanut meidän pihalla niin kauan kuin muistan. Vaatimaton kasvupaikan suhteen, mutta siirettyäni taimia runsasmultaisempaan paikkaan innostuivat kasvamaan tiheäksi puskaksi. Tämä kasvi kuulemma menestyy myös hyvin kosteissa kasvupaikoissa. Tykkään laittaa tätä heinää kesäisiin kukkaasetelmiin, keventää kivasti kimppua.

 

Sitten meidän kissoihin.Bon Bon puutarhassa.

  

Sisko Pompadour l. "Pompa" saapuu  paikalle.

Nämä suloiset kissasisarukset ovat 1,5 vuotta vanhoja. Bon Bon on hiukan tukevampi rakenteeltaan, niinpä häntä kutsutaankin joskus Mammaksi.

Vauhtia riittää vuodenajoista riippumatta.

Keltaista kurpitsaa ja vaaahteroita

Johan tuli kylmä ilma. Säätiedotuksessa luvattiin lumisadetta pohjoiseen ja pakkasta myös tänne meille. Missäs ne toppatakit olikaan. Onneksi vielä pieni pätkä lämmintä syksyn säätä on tulossa. Sitä odotelessa muutamia kuvia.

Kasvimaan komistus painoi 35,9 kg. Kottikärryillä piti kuskata kotiin. Kurpitsat ei koskaan ole kasvaneet näin suuriksi.

Koko kurpitsaperheen paino oli 84 kg. Arvatkaas onko tehty kurpitsapiirakkaa, hilloa, pikkelsiä, grillattu, paistettu, gratinoitu...

 

 

Vaahterat kantavat vielä hetken värikomeutta, mutta luultavasti seuraavan pakkasyön jälkeen suurin osa lehdistä tippuu alas.

 

Pergolakin saa vaahteramaton.

Auringonvalo teki kivoja rantuja nurmikolle.