Sienimetsällä

Syyskuun ensimmäinen päivä, takana kaksi pakkasyötä ja mitenkä ensi yönä? No kesä oli mitä ihmeellisin: kun oli kylmää sitä jatkui monta viikkoa, samoin helteen kanssa ja viime vesisateita viikko tolkulla. Toivottavasti syksy olisi hiukan "tasaisempi".
Vaikka öisin on ollut pakkasta -2,5 astetta, sienet eivät onneksi paleltuneet.

 Sienestäminen on yksi minun rakkaista harrastuksistani. Tykkään kävellä metsässä ja pikku sadekkaan ei haittaa. Kiurunkankaalla ei onneksi ole hirvikärpäsiä, mutta muualla niitä on riesaksi asti.
Kuvassa on voitatti. Kaulus ei vielä ole irronnut lakin reunasta. Baby

Nämä ruskokärpässienet ei todellakaan ole syötäviä, mutta niitä kasvoi niin paljon yhdessä ryppäässä, että oli pakko ottaa kuva.

Kangastatteja komeassa rivistössä.

Tässä uusi tuttavuus, samettijalka. Tämä ei ole syötävä sieni, mutta lankojen värjäyksessä antaa kauniin vihreän värin.

Kankaalla on myös melkoinen siirtolohkare jääkauden ajalta.

Lohkare lähempää kuvattuna.

Sitten vielä metsän muita antimia, puolukat alkavat olla kypsiä.

Niin, kuvassa on Papinmarja tai niin me lapsena sitä kutsuttiin. Kyseessä on mustikka jolta uupuu vaalea vaha pinnasta.

Monenlaista marjaa kasvaa Kiurunkankaalla, tässä variksenmarja...

ja juolukka.

Illan saldo oli hyvä. Ämpärillinen  herkku-, lehtikuusen-,voi-,lehmän-,kangas- ja puniikkitatteja. 5l vaaleaorakkaita ja ihan vähän jo karvarouskuja.
Arvatkaas minkä näköiset mun sormet on tuon perkkaamisen jäljiltä. MUSTAT