Lunta on satanut sen verran, että norjan- ja ruusuangervo on melkein piilossa
Kummasti helmikuun lähestyessä loppuaan, alkaa viherpeukaloa syyhyttään. Kellarista nostin sitruunamelissan ikkunalaudalle ja näyttää siinä jotain vihreää pilkottavan. Kukkakuvastoja tulee selailtua ja haaveet lentävät ensi kesään. Uskaltaakohan sitä taas yrittää jotain. Viime kesä hyvässä mielessä....vettä, vettä ja vettä. Ei kai kahta samanlaista kesää peräkkäin.
Tässä kiva rikastuminen: timantteja hangella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti