Voi onnea! Tämä vuosi tulee olemaan mustoissa mahtavana sienivuotena. Olen jo moneen otteeseen käynyt sienestämässä ja aina vain satoa riittää. Ensin tatteja ja kanttarelleja ja nyt on rouskujen vuoro. Erikoisen lämmin kesä ei sittenkään tuhonnut sienirihmastoja.
Kiurunkankaan pieni metsäpolku kiemurtelee varvikossa.
Polunmutkassa komeilee hienosti sammaloitunut kivi.
Lintutorni maastoutuu hyvin luontoon.
Kaevarouskuja on paljon.
Ja puniikkitatteja.
Pikku puniikki.
Vähän oudompi tuttavauus, nokitatti.
Metsässä kulkeminen on niin terapeuttista. Maisemat vaihtuvat ja vuodenaijat näkyvät hetkessä. Tässä on kuva perinnebiotoopista. Isot kuuset antavat kivan varjon sammaleisille kiville. Jossain piti olla lampaatkin, mutta ei näkynyt.
No löytyihän ne....
Ajankohtaisia kuvia ja kommentteja sekä luonnosta että puutarhasta Sievin Kiurunkankaalta
lauantai 15. syyskuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kevättä odotellessa
Pakkaset jatkuu ja luntakin on satanut maan peitoksi. Saapa nähdä kuinka puutarhakasvien käy näin epävakaissa sääolosuhteissa. Onneksi kukk...
-
Lunta, vettä, lunta, vettä....no pääasiassa vettä. Sellaisia on ollut marraskuun viimepäivät. Pari päivää sitten mittari näytti plus kahdeks...
-
...nyt ne saapuu, nimittäin lämpimät päivät. Kuukausi meni kylmän säärintaman ja sateiden vallitessa, hellejakso on kaivattua. Puutarhakuvi...
-
Ohi on Suomen keskikesänjuhla eli juhannus. Ilma oli vaihteleva sadetta ja aurinkoa. Lauantaina ja sunnuntaina päivällä oli ihanan aurinkoi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti