Kesä lähestyy. Itse luokittelen aikaa kuitenkin vielä kevääksi, vaikka kaikenlaista ihmeellisyyttäkin näkee, esimerkiksi ensimmäisen paarman, joka kuuluisi heinäkuulle.
Kaipailin aikaisemmin muuttolintuja, nyt niitä on vasta näkynyt, sillä pellolle laskeutui monen kymmenen suokukkojoukko. Kovin lähelle ei niitä pääse, joten valokuvaamisen sai unohtaa, kiikaroimaan pääsi kyllä. Pääskysetkin saapuivat pihaan äitienpäivänä.
Kuvia on tullut otettua ja tietenkin kukista.
Anemone nemorosa eli valkovuokko on aloittanut kukinnan. Tämä ei ole luonnostaan täällä kasvava, vaan olen istuttanut juurakot monta vuotta sitten. Kasvattamisen suhteen oli mielenkiintoa, sillä meni pari vuotta ennenkuin ensimmäinen valkovuokko sitten istuttamisen jälkeen avautui. Paikka missä vuokkoja kasvattaa kannattaa jättää haravoimatta, ettei juuristoa vaan revi.
Helmililja l. Muscari on aika pieni sipulikukka, joita pitäisi kasvatta paljon yhdessä alueessa, jotta se näyttäisi joltakin.
Vähän keltaista sinisten kevätkukkijoiden joukkoon. Metsätulppaani l. Tulipa vulgaris on sinnikäs sipulikukka. Kevään pakkasyöt ei sitä häirinnyt. Kukinnan jälkeen muodostuu kauniit siemenkodat.
Kevää ehdottomasti kauneimpia kukkijoita on Pusatilla vulgaris. Suomenkielisiä nimiä kukalla on monia lännen-, tarha-, ja ketokylmänkukka. Koko kasvi on kauniin karvanukan peitossa, nuput ovat kauniita palloja ja kukat isoja. Itse testasin keväällä sellaista, että kulotin penkin kaikki talven jäljiltä olevat kasvinjäänteet. No kylmänkukat ja metsätulppaanit tykkäsivät vain siitä.
Nyt sitten lapion varteen ja töihin puutarhaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti